Christine Macel valittu ohjaamaan 57. Venetsian biennaalia
Jo 9. huhtikuuta 1893 Venetsian kaupunginvaltuusto äänesti taidenäyttelyn järjestämisen puolesta. Aluksi näyttelyyn oli tarkoitus ottaa vain italialaisia taiteilijoita, mutta keskustelun jälkeen valtuusto päätti kutsua myös valikoidun joukon taiteilijoita muista maista. Kun näyttely avattiin kaksi vuotta myöhemmin, 30. huhtikuuta 1895, sille annettiin nimi ”I Esposizione Internazionale d'Arte della Città di Venezia”, eli Venetsian kaupungin ensimmäinen kansainvälinen taidenäyttely. Näyttely houkutteli 224 000 kävijää. Tämän jälkeen kaupunginvaltuusto päätti järjestää vastaavan näyttelyn joka toinen vuosi, eli kahden vuoden välein. Lukuun ottamatta viittä kertaa, jolloin näyttely peruttiin sodan tai sisäisen levottomuuden vuoksi, tätä perinnettä on noudatettu. Näistä vaatimattomista alkuajoista lähtien Venetsian biennaali on kasvanut maailman merkittävimmäksi ja vaikutusvaltaisimmaksi kansainväliseksi taidenäyttelyksi, joka on synnyttänyt biennaaleja ympäri maailmaa. Vuonna 2015 56. Venetsian biennaali houkutteli yli puoli miljoonaa kävijää.
Varhaiset vuodet
Venetsian kaupunginvaltuusto piti biennaalin hallinnassa vuoteen 1930 asti, jolloin näyttelyn hallinta siirtyi hallitukselle, jota johti tuolloin Benito Mussolinin fasistinen hallinto. Vuodesta 1962 alkaen näyttelylle on nimetty taiteellinen johtaja, joka vastaa näyttelyn visuaalisten elementtien kuratoinnista. Siitä lähtien useita johtajia on valittu useampaan kertaan. Venetsian biennaalin 24 taiteellisesta johtajasta vain neljä on ollut naisia. Ensimmäisen kerran nainen valittiin johtamaan Venetsian biennaalia vuonna 2005. Itse asiassa tuona vuonna kaksi naista valittiin yhteisjohtajiksi. Maria de Corral ja Rosa Martínez, molemmat Espanjasta, ottivat tehtävän vastaan ja kuratoivat kaksi rinnakkaista näyttelyä. Maria de Corralin näyttely oli nimeltään ”Taiteen kokemus”. Rosa Martínezin näyttely ”Aina vähän pidemmälle” pidettiin Arsenale-tilassa.
Venetsian biennaali 2015
Viisi kysymystä
Vuonna 2011 sveitsiläinen kuraattori ja taidehistorioitsija Beatrice ”Bice” Curiger valittiin 54. Venetsian biennaalin johtajaksi, ollen kolmas nainen tässä tehtävässä. Curiger nimitti näyttelynsä ”ILLUMInations”. Curiger kuvaili prosessiaan pyrkimyksenä ”valottaa itse instituutiota, kiinnittää huomiota lepääviin ja tunnistamattomiin mahdollisuuksiin sekä haastaa vallitsevia käytäntöjä.”
Kuratoidessaan 84 visuaalista taiteilijaa näyttelyynsä Curiger esitti heille seuraavat viisi kysymystä: 1) Missä tunnet olevasi kotona? 2) Puhutaanko tulevaisuudessa englantia vai jotain muuta kieltä? 3) Onko taiteilijayhteisö kansakunta? 4) Kuinka monta kansakuntaa tunnet itsessäsi? 5) Jos taide olisi kansakunta, mitä sen perustuslakiin kirjoitettaisiin?
Venetsian biennaali 2015
Valmistautuminen vuoteen 2017
Tänä vuonna 22. tammikuuta hallitus valitsi 57. La Biennale di Venezia -näyttelyn johtajan, joka järjestetään 13. toukokuuta – 26. marraskuuta 2017. Hallitus valitsi Christine Macelin, joka työskentelee tällä hetkellä Pariisin Centre Pompidoussa Musée National d’Art Moderne -museon pääkuraattorina. Ennen Pompidoun palvelukseen siirtymistään Macel työskenteli Ranskan kulttuuriministeriössä ”Délégation aux Arts Plastiques” -kuraattorina.
Valintansa myötä Macelista tuli neljäs nainen, joka on valittu Venetsian biennaalin johtajaksi. Viimeisen seitsemän biennaalin aikana on ollut kahdeksan taiteellista johtajaa, joista puolet ovat olleet naisia. Perusteluissaan Macelin valinnalle he viittasivat laajalti esitettyyn mielipiteeseen, että vuoden 2015 biennaali keskittyi jakautuneisuuteen ja ahdistukseen. Venetsian biennaalin puheenjohtajan Paolo Barattan mukaan Macel keskittyy enemmän ”taiteilijoiden tärkeään rooliin omien maailmojensa luojina ja anteliaan elinvoiman tuojina maailmaan, jossa elämme.”
Christine Macel
5 faktaa Venetsian biennaalista
*Näyttely on peruttu historiansa aikana viisi kertaa: vuosina 1916 ja 1918 ensimmäisen maailmansodan vuoksi; vuosina 1944 ja 1946 toisen maailmansodan vuoksi; vuonna 1974 sisäisten levottomuuksien vuoksi, jotka liittyivät presidentti Carlo Ripa di Meanan valintaan.
*Vuoden 1964 Venetsian biennaalia pidetään vastuullisena Pop-taiteen legitimoinnista taidehistorian maailmassa, kun Robert Rauschenberg sai tuolloin näyttelyn pääpalkinnon.
*Vuoden 1968 opiskelijamielenosoitukset johtivat lopulta myyntitoimiston (jota he halveksivat taiteen kaupallistamisesta) väliaikaiseen lakkauttamiseen.
*Vuoden 1993 biennaalia edelsi kolmen vuoden tauko, jotta vuoden 1995 biennaali ajoittuisi tapahtuman 100-vuotisjuhlaan.
*Vuoden 1974 biennaali oli kokonaan omistettu näyttelyille, jotka liittyivät protesteihin Chilen diktaattori kenraali Pinochetia vastaan.
Kuvassa: Christine Macel
