Sisällä Islannin paviljongissa Venetsian biennaalissa 2019
Värien, äänien ja hiuslisäkkeiden mystinen maailma odottaa vierailijoita Islantilaisessa paviljongissa Venetsian biennaalissa 2019. Installaatio on Hrafnhildur Arnardóttirin, eli Shoplifterin, luomus ja sen nimi on ”Chromo Sapiens”, viitaten siihen muuntavaan kokemukseen, jonka taiteilija toivoo vierailijoiden kokevan, kun heidät ympäröivät valtavat värit. ”Chromo Sapiens” sijoittuu yhteen valtavaan tilaan, mutta taiteilija on jakanut sen kolmeen pienempään, luolamaiseen osaan sävyjen vaihtelun avulla. Ensimmäinen tila, ”Primal Opus”, on pimeä ja aavemainen. Vaikka aistii olevansa karvaisten tippukivien viidakossa, ympäristön tarkka luonne pysyy piilossa, sillä mustat ja siniset imevät suurimman osan valosta. Kun astut eteenpäin toiseen tilaan, ”Astral Gloriaan”, väripaletti vaihtuu kirkkaisiin, rikkaisiin ja elinvoimaisiin punaisiin, keltaisiin, vihreisiin ja purppuran sävyihin. Tällöin saatat tuntea vastustamattoman halun koskettaa teosta — joka on kokonaan rakennettu tekokarvoista. Taiteilija kannustaa tähän, sillä hän uskoo hiusten aistilliseen voimaan ja luoviin yhteyksiin, joita ne synnyttävät ihmiskosketuksen kautta. Täällä lattialla on myös hiuskasoja, jotka kutsuvat istumaan ja viipymään hetken. Lopuksi saavut ”Opium Naturaan”, kauimpaan tilaan, jossa siirryt valkoiseen maailmaan. Ikään kuin sinut olisi niellyt käänteinen jääkarhu tai olisit karvaisen iglun sisällä, voit tuntea aivojesi kemikaalien alkavan muuttua, rauhoittavan sinua ja hidastavan sydämesi sykettä. Kaiken tämän ajan sinut ympäröi myös ääni, jonka on suunnitellut islantilainen rock-yhtye HAM. Musiikin matalataajuiset värähtelyt herättävät luontaisen voiman luissasi. Tunnistat sen päässäsi ja vatsassasi. Yhtyeen nimi liittyy islantilaisiin sanoihin hamiur, joka tarkoittaa turkkia, ja hamskipti, joka tarkoittaa karvanluovutusta tai karvanlähtöä. Tämä käsinkosketeltava, ruumiillinen kokemus saa sinut todella tuntemaan itsesi eläimeksi, joka käy läpi muodonmuutoksen. Kun lopulta poistut ”Chromo Sapiensista”, et ehkä ole täysin varma, mitä juuri koit — tiedät vain, että haluat kokea sen uudelleen.
Anna virrata, näytä se
Hiukset. Siinä on tämän installaation ydin. Vaikka nimi ”Chromo Sapiens” ohjaa huomion väreihin, hiukset ovat aina olleet Arnardóttirin todellinen inspiraation lähde. Taiteilija on työskennellyt aitojen ja keinotekoisten ihmishiusten kanssa yli puolitoista vuosikymmentä eri tavoin. Hän on valokuvannut miehiä poninhäntineen ja yhdistänyt otokset ”Poninhäntäpanoraamaksi”; hän on kuljettanut naisia kaduilla partakorujen kanssa performanssissa ”Siamilaiset Rapunzelit”; hän on koristellut hopeisilla punoksilla pallon luodakseen ”Karvaisen kuun”. Nämä erilaiset esteettiset kokeilut liittyvät kaikki hänen uskoonsa, että hiukset ovat olennainen osa ihmisen luovuutta. Ne ovat yksi alkuperäisistä tavoista, joilla ihmiset oppivat ilmaisemaan yksilöllisyyttään. Ne kasvavat luonnollisesti meistä, ja jatkavat uusiutumistaan jopa kuolemamme jälkeen. Ne ovat pehmeät, mutta kestävät; muinaiset, mutta jatkuvasti uudistuvat.
Hrafnhildur Arnardóttir / Shoplifter - ChromoSapiens, Installaatio. Islantilainen paviljonki 58. kansainvälisessä taidenäyttelyssä - la Biennale di Venezia, 2019. Kuva: Elisabet Davidsdottir © Hrafnhildur Arnardóttir / Shoplifter
Yksi syy siihen, miksi ”Chromo Sapiens” vetoaa niin voimakkaasti aisteihin, on se, että se koostuu kokonaan hiuksista. Se on kuin käänteinen kuva unelmasta palata kohdun turvaan. Meitä lohduttavat tämän installaation materiaalin ominaisuudet, vaikka sen värilliset piirteet sotkevatkin tätä lohdun tunnetta. Jos kyseessä olisi vain sarja eri värisiä tiloja, kokemus ei olisi sama. Pimeä huone ei ole yhtä ahdistava kuin pimeä karvainen huone. Sateenkaaren värinen huone voi olla älyllisesti tai hengellisesti ylittävä, kuten jokainen James Turrellin installaation nähnyt tietää, mutta sateenkaaren värinen karvainen huone herättää eläimellisimmät aistimme. Valkoinen huone on täysin steriili; mutta valkoinen karvainen huone on kuin täydellinen pesä.
Hrafnhildur Arnardóttir / Shoplifter - Chromo Sapiens, Installaatio. Islantilainen paviljonki 58. kansainvälisessä taidenäyttelyssä - la Biennale di Venezia, 2019. Kuva: Elisabet Davidsdottir © Hrafnhildur Arnardóttir / Shoplifter
Matala hyrinä
Toinen olennainen osa ”Chromo Sapiensia” on ääni. Matala, jyrisevä hyrinä, joka seuraa meitä läpi installaation, muuttuu heti osaksi taustaa. Emme kuitenkaan voi välttää sitä, vaikka sulkisimme korvamme ja mielemme, sillä se tunkeutuu lihaamme asti, värähdellen meitä sisältä ulospäin. Värit ja hiusten materiaalinen laatu vievät huomion, mutta ääni on välttämätön osa Arnardóttirin luomaa lohdun tunnetta. Se palauttaa meidät varhaisimpiin päiviimme, kelluen kohdun lapsivedessä, tuntien rytmisen sydämenlyönnin rauhoittavan jyrinän. Yhtyettä HAM kuvataan usein väärin ”heavy metal” -yhtyeeksi. He ovat enemmänkin yhtye, joka käyttää rytmisiä, voimakkaita elementtejä luodakseen kasvavaa energiaa. Tässä installaatiossa heidän musiikkinsa vaikutus on lähes päinvastainen — se ei kasva kohti jotakin, vaan luo harmonian ja tasapainon tunteen.
Hrafnhildur Arnardóttir / Shoplifter - Chromo Sapiens, Installaatio. Islantilainen paviljonki 58. kansainvälisessä taidenäyttelyssä - la Biennale di Venezia, 2019. Kuva: Ugo Carmeni © Hrafnhildur Arnardóttir / Shoplifter
Yhdessä ”Chromo Sapiensin” kolme tilaa ja kolme elementtiä, väri ja hiukset, näyttävät liittyvän väistämättä kiinalaiseen käsitteeseen Sanchin, eli kolmeen ristiriitaan: syntymä, elämä ja kuolema. Synnymme pimeyteen, aivan kuten astuessamme ”Chromo Sapiensin” varjoon ja pelkoon. Mutta pian elämä muuttuu aistien räjähdykseksi, joka ympäröi ja tulvii meitä lähes liiallisella määrällä näkyjä, ääniä ja tunteita. Jotkut meistä viipyvät tässä toisessa vaiheessa pitkään, aivan kuten voisimme istahtaa tämän installaation toiseen tilaan ihailemaan ihmettä ja kunnioitusta niin kauan kuin jaksamme. Lopulta väistämättä tulee kolmas ristiriita — viimeinen vaihe — valkoinen huone. Kauneinta ”Chromo Sapiensissa” on, kuinka lohdullinen loppu on: kuinka rauhalliseksi, haikeaksi ja tyyneksi se muuttuu. Kun ovi viimein avautuu ja poistumme installaatiosta valoon, tuntuu siltä kuin meidät lähetettäisiin takaisin johonkin paikkaan, jonka olimme unohtaneet, olimmepa siitä mielissämme tai emme, aloittamaan kaiken alusta.
Kuvassa: Hrafnhildur Arnardóttir / Shoplifter - Chromo Sapiens, Installaatio. Islantilainen paviljonki 58. kansainvälisessä taidenäyttelyssä - la Biennale di Venezia, 2019. Kuva: Ugo Carmeni © Hrafnhildur Arnardóttir / Shoplifter
Kaikki kuvat ovat havainnollistavia
Kirjoittanut Phillip Barcio
