Maija Luutonen - Tähti, joka loistaa kirkkaana Suomen nykytaiteen kentällä
Suomalainen taiteilija Maija Luutonen sai äskettäin tärkeän mahdollisuuden – ja vielä tärkeämmän vastuun. Hänet valittiin ensimmäiseksi taiteilijaksi osallistumaan uraauurtavaan uuteen taideohjelmaan nimeltä Kiasma Commission by Kordelin. Tämän ohjelman tavoitteena on tunnistaa yksi suomalainen taiteilija joka vuosi, joka on urallaan paikallisen ja kansainvälisen arvostuksen välissä. Jos taiteilija pystyy ja haluaa ottaa askeleen eteenpäin, tämä projekti tarjoaa heille mahdollisuuden luoda uusi teossarja, joka sitten näytetään Helsingin nykytaiteen museo Kiasmassa. Näyttelyä mainostetaan sitten globaalisti medialle ja taideinstituutioille suomalaisen taiteellisen eturintaman tilan edustajana. Mahdollisuus takaa valitulle taiteilijalle kansainvälistä näkyvyyttä. Se tuo myös mukanaan taakan toimia Suomen nykytaidekentän virallisena edustajana koko maailmalle. Luutonen oli kiehtova valinta pioneeriksi tälle innovatiiviselle ohjelmalle. Hän kuvailee itseään pääasiassa akryyliväreillä paperille maalaavaksi taiteilijaksi. Hän myös rakentaa veistoksellisia esineitä, kuten kenkiä ja pulloja, jotka joskus seuraavat hänen maalauksiaan, leväten niiden vieressä tai alla. Hänen maalaamansa kuvat ovat pääasiassa abstrakteja, tai jos ne ovat edustavia, ne ovat enemmänkin vihjailevia kuin ilmeisiä. Jokainen hänen tekemänsä teos on tyylillisesti ainutlaatuinen, melkein niin, että kymmenen hänen maalaustaan esittävä näyttely voisi helposti näyttää siltä, että se edustaa kymmenen eri taiteilijan työtä. Sen sijaan, että Kiasma Commission olisi valinnut taiteilijan, jolla on välittömästi tunnistettava tai ikoninen tyylilähestymistapa, se valitsi sellaisen, jota on vaikea määritellä. Valinta kertoo paljon suomalaisen taiteen tilasta. Luutonen sopii luonnollisesti projektin nimeen liittyvään käsitteeseen. Kiasma (tai chiasma) on anatominen risteyskohta, jossa metamorfosi alkaa. Nykytaiteen museo Kiasman arkkitehti suunnitteli rakennuksen edustamaan loistavaa risteystä – aktiivisuuden kohtaa, jossa muutos on mahdollista – ajatus, joka on perustavanlaatuinen Luutosen luomalle työlle.
Olemassaolon tila
On sanottu Luutosen kohdalla, että "hänen työnsä kautta [she] tutkii tilaa, joka syntyy maalauksissa." Tila on usein huolenaihe monille eri taiteilijoille. Jokainen pinta, joka odottaa maalia, on kaksiulotteinen, litistetty tila. Maalari voi valita jättää sen litteäksi välttämällä syvyyttä ja perspektiiviä kuvassa; tai maalarilla voi olla mahdollisuus mobilisoida illuusorinen tila käyttämällä perspektiiviä ja syvyyttä vetääkseen katseen sisään kohti kuvitteellista maailmaa "pinnan" sisällä. Luutonen omaksuu käsityksen siitä, että kumpikin valinta vaikuttaa maalauksen ulkopuolella. Jos katsoja vetää itsensä illuusoriseen tilaan, hän saattaa tulla vähemmän tietoiseksi huoneesta, jossa hän on. Jos hän kohtaa litistetyn pinnan, hän saattaa tulla tietoisemmaksi maalauksesta objektina. Jokainen Luutosen luoma teos on yritys löytää jokin uusi lähtökohta näiden kahden mielentilan välillä—ainutlaatuinen yritys luoda tilallinen todellisuus, joka yllättää ja ilahduttaa katsojia, kun he navigoivat suhteessaan ympäristöönsä sekä mielensä sisällä että ulkopuolella, ja maalauksen sisällä ja ulkopuolella.
Maija Luutonen - Rikkoutuneelle sydämelle, 2016, 240 x 140 cm, Akryyli paperilla, Näyttelynäky, Maija Luutonen: Pian, 19. marraskuuta – 18. joulukuuta 2016, SIC, Helsinki, Kuva: SIC
Hänen avaruuden tutkimuksensa kannalta olennaista on itse galleria. Luutonen kohtaa jokaisen uuden näyttelyhuoneen kriittisellä silmällä. Valinta siitä, miten teos vuorovaikuttaa huoneen kanssa, on toisaalta yksinkertainen ja intuitiivinen. Toisaalta hän pitää sitä kriittisen tärkeänä. Hänen Kiasma Commission -näyttelyssään hän on järjestänyt teoksensa niin, että katsojat tuntevat yhtenäisen tunteen siitä, että he ovat installaatiossa. Jotkut teoksista on ripustettu niin korkealle, että niitä on mahdotonta tarkastella intiimillä mittakaavalla. Jotkut nojaavat ikkunoihin, mikä tekee niistä alttiita luonnonvalon vaihteluille ja pakottaa ne kilpailemaan ulkomaailman viehätysvoiman kanssa. Jotkut teokset ovat tiiviissä ryhmissä, niin että ne saavat perheiden esineiden läsnäolon, jotka osittain luottavat toisiinsa merkityksensä ja tarkoituksensa kannalta. Näyttely julistaa olevansa yhtenäinen kokemus, jossa erilaisilta vaikuttavat taideteokset tekevät yhteistyötä kohti tuntematonta tavoitetta. Se on tilojen - sekä fyysisten että psykologisten - ilmentymä yhdessä tilassa.
Maija Luutonen - In Ur Pt, 2016, 240 x 140 cm, Akryyli paperilla, Näyttelynäyttö, Maija Luutonen: Pian, 19. marraskuuta – 18. joulukuuta 2016, SIC, Helsinki, Kuva: SIC
Toistamisen pakko
Luutosen työssä on kaikkein huomattavinta se, että se on niin avointa. Joskus hänen maalauksensa tuntuvat siltä, että ne on tehty vain muutamassa minuutissa – ja todellakin joskus ne olivat, käyttäen spraypulloa. Toisinaan tekniikan hienovarainen hallinta on ylivoimaista. Jotkut kuvat esittäytyvät kuin hienostuneet grafiikat; toiset kuin primitiiviset raapustukset; ja vielä toiset kuin valokuvarealistiset vilahdukset outosta unimaailmasta. Kaikki jokaisessa maalauksessa on tuoretta. Kokeellinen tunnelma antaa tälle installaatiolle sähköisen latauksen. Luutonen välttää sitä, mitä psykoanalyytikot kutsuvat toistokompulsioon – halua palata johonkin yhä uudelleen – mihin niin monet muut taiteilijat sortuvat ajaessaan yhtä käsitettä koko uransa ajan.
Maija Luutonen - Painot, Kalorit, Kaksi viikkoa, 2016, 320 x 140 cm, Akryyli paperilla, Veistos: epoksihartsi ja silikoni, Näyttelynäky, Maija Luutonen: Pian, 19. marraskuuta – 18. joulukuuta 2016, SIC, Helsinki, Kuva: SIC
Tämän installaation myötä Luutonen tuo mieleen toisenlaisen pakon toistaa - teos ilmentää pakkoa uusille aluille. Tällaisena se täydellisesti avaa Kiasma-komission osoittaen, että suomalainen avantgarde on sitoutunut visioon ja kokeellisuuteen. Se haastaa myös meidät katsojat kysymään, olemmeko täällä katsomassa taidetta, vai onko taide, jota katsomme, tarkoitettu auttamaan meitä näkemään jotain itsestämme. Kuten tulee olemaan kaikkien tulevien Kiasma-komissioiden kohdalla, Luutosen tämän installaation vuoksi luomat teokset liittyvät Nykytaiteen museo Kiasman pysyvään kokoelmaan näyttelyn jälkeen. Siihen asti ne ovat nähtävillä nykyisessä tilassaan 29. heinäkuuta 2018 asti.
Esittelykuva: Maija Luutonen - Rednose Barista, 2016, Akryyli paperilla, Veistos: epoksihartsi ja silikoni, Näyttelynäyttö, Maija Luutonen: Pian, 19. marraskuuta – 18. joulukuuta 2016, SIC, Helsinki, Kuva: SIC
Kirjailija: Phillip Park
