Maija Luutonen - Tähti, joka loistaa kirkkaana Suomen nykytaiteen kentällä
Suomalainen taiteilija Maija Luutonen sai äskettäin merkittävän tilaisuuden – ja vielä tärkeämmän vastuun. Hänet valittiin ensimmäiseksi taiteilijaksi osallistumaan uraauurtavaan uuteen taideohjelmaan nimeltä Kiasman toimeksianto, jonka on perustanut Kordelin. Tämän ohjelman tavoitteena on löytää vuosittain yksi suomalainen taiteilija, joka on urallaan siirtymässä paikallisesta kansainväliseen arvostukseen. Jos taiteilija pystyy ja haluaa tehdä tämän harppauksen, projekti tarjoaa hänelle mahdollisuuden luoda uusi teossarja, joka sitten esitellään Helsingin nykytaiteen museossa Kiasmassa. Näyttelyä edistetään maailmanlaajuisesti mediassa ja taidelaitoksissa suomalaisen taiteen eturintaman tilan edustajana. Tilaisuus takaa valitulle taiteilijalle kansainvälisen näkyvyyden. Se tuo myös mukanaan vastuun toimia Suomen nykytaiteen virallisena edustajana koko maailmalle. Luutonen oli kiehtova valinta tämän innovatiivisen ohjelman edelläkävijäksi. Hän kuvailee itseään pääasiassa paperille akryyliväreillä työskenteleväksi maalajaksi. Hän rakentaa myös veistoksellisia esineitä, kuten kenkiä ja pulloja, jotka joskus seuraavat maalauksia, leväten niiden vieressä lattialla tai niiden alla. Hänen maalaamansa kuvat ovat pääosin abstrakteja, tai jos ne ovat esittäviä, ne ovat ennemmin vihjailevia kuin ilmeisiä. Jokainen hänen tekemänsä teos on tyylillisesti ainutlaatuinen, lähes siihen pisteeseen, että kymmenen hänen maalauksensa näyttely voisi helposti näyttää kymmenen eri taiteilijan töiltä. Sen sijaan, että olisi valittu taiteilija, jonka tyyli on heti tunnistettava tai ikoninen, Kiasman toimeksianto valitsi vaikeasti määriteltävän. Valinta kertoo paljon suomalaisen taiteen tilasta. Luutonen sopii luonnollisesti siihen käsitteeseen, jolle projekti on nimetty. Kiasma (tai chiasma) on anatominen risteyskohta, jossa alkaa muodonmuutos. Nykytaiteen museo Kiasman arkkitehti suunnitteli rakennuksen edustamaan loistavaa risteyskohtaa – toimintapistettä, jossa muutos on mahdollinen – ajatus, joka on keskeinen Luutosen työssä.
Olemisen tila
On sanottu, että Luutonen ”tutkii teostensa kautta tilaa, joka syntyy maalauksissa.” Tila on monille taiteilijoille usein keskeinen aihe. Jokainen maalausta odottava pinta on kaksiulotteinen, litistetty tila. Maalarilla on vaihtoehto jättää se litteäksi välttämällä syvyyttä ja perspektiiviä kuvassa; tai hän voi käyttää illuusorista tilaa hyödyntämällä perspektiiviä ja syvyyttä vetääkseen katsojan silmän kohti kuvitteellista maailmaa ”teoksen pinnan sisällä.” Luutonen hyväksyy ajatuksen, että kummallakin valinnalla on vaikutuksia maalauksen ulkopuolella. Jos katsoja vetäytyy illuusoriseen tilaan, hän saattaa tulla vähemmän tietoiseksi ympäröivästä huoneesta. Jos taas hän kohtaa litteän pinnan, hän saattaa tulla tietoisemmaksi maalauksesta esineenä. Jokainen Luutosen luoma teos on yritys löytää jokin uusi lähtökohta näiden kahden mielentilan väliltä – ainutlaatuinen yritys luoda tilallinen todellisuus, joka yllättää ja ilahduttaa katsojia heidän navigoidessaan suhdettaan ympäristöön sekä mielensä sisällä että ulkopuolella, ja maalauksen sisällä ja ulkopuolella.
Maija Luutonen - For a Broken Heart, 2016, 240 x 140 cm, Akryyli paperille, Installaatio, Maija Luutonen: Soon, 19.11.–18.12.2016, SIC, Helsinki, Kuva: SIC
Keskeistä hänen tilan tutkimuksessaan on itse galleria. Luutonen suhtautuu jokaiseen uuteen näyttelytilaan kriittisesti. Valinta siitä, miten teokset vuorovaikuttavat tilan kanssa, on toisaalta yksinkertainen ja vaistonvarainen. Toisaalta hän pitää sitä äärimmäisen tärkeänä. Kiasman toimeksiannon näyttelyssään hän on järjestänyt teoksensa niin, että katsojat kokevat yhtenäisen tunteen siitä, että he ovat osana installaatiota. Jotkut teoksista on ripustettu niin korkealle, että niitä on mahdoton tarkastella intiimisti. Jotkut nojaavat ikkunoihin, jolloin ne altistuvat luonnonvalon vaihteluille ja joutuvat kilpailemaan ulkomaailman viehätyksen kanssa. Jotkut teokset ovat tiiviissä ryhmissä, jolloin ne muodostavat esineperheitä, jotka osittain tukeutuvat toisiinsa merkityksensä ja tarkoituksensa vuoksi. Näyttely julistaa olevansa yhtenäinen kokemus, jossa näennäisesti erilaiset teokset tekevät yhteistyötä kohti tuntematonta päämäärää. Se on tilojen – sekä fyysisten että psyykkisten – ilmentymä tilan sisällä.
Maija Luutonen - In Ur Pt, 2016, 240 x 140 cm, Akryyli paperille, Installaatio, Maija Luutonen: Soon, 19.11.–18.12.2016, SIC, Helsinki, Kuva: SIC
Toiston pakko
Merkittävintä Luutosessa on hänen työnsä avoimuus. Joskus hänen maalauksensa tuntuvat siltä kuin ne olisi tehty vain muutamassa minuutissa – ja joskus ne todella on, käyttämällä spray-sumutetta. Toisinaan tekniikan hienovarainen hallinta on vaikuttavaa. Jotkut kuvat näyttäytyvät kuin hienostuneet grafiikat; toiset kuin alkuperäiset raapustukset; ja toiset kuin valokuvantarkat vilahdukset kummallisesta unimaailmasta. Kaikki maalauksissa on uutta. Kokeileva tunnelma antaa tälle installaatiolle sähköisen latauksen. Luutonen välttää sitä, mitä psykoanalyytikot kutsuvat toistamisen pakoksi – halua palata yhä uudelleen samaan aiheeseen – johon monet muut taiteilijat sortuvat pyrkiessään yhteen teemaan uransa aikana.
Maija Luutonen - Weights, Calories, Two Weeks, 2016, 320 x 140 cm, Akryyli paperille, Veistos: epoksihartsi ja silikoni, Installaatio, Maija Luutonen: Soon, 19.11.–18.12.2016, SIC, Helsinki, Kuva: SIC
Tällä installaatiolla Luutonen tuo mieleen toistamisen pakon vastakohdan – teos ilmentää uuden alun pakkoa. Näin se täydellisesti käynnistää Kiasman toimeksiannon osoittaen, että suomalainen eturintama on sitoutunut näköalaisuuteen ja kokeilunhaluun. Se haastaa myös meitä katsojia pohtimaan, olemmeko täällä katsomassa taidetta vai onko taiteen tarkoitus auttaa meitä näkemään jotakin itsestämme. Kuten kaikissa tulevissa Kiasman toimeksiannoissa, Luutosen tälle installaatiolle luomat teokset liitetään pysyvään kokoelmaan Nykytaiteen museo Kiasmassa näyttelyn jälkeen. Siihen asti ne ovat nähtävillä nykyisessä muodossaan 29. heinäkuuta 2018 saakka.
Kuvassa: Maija Luutonen - Rednose Barista, 2016, Akryyli paperille, Veistos: epoksihartsi ja silikoni, Installaatio, Maija Luutonen: Soon, 19.11.–18.12.2016, SIC, Helsinki, Kuva: SIC
Kirjoittanut Phillip Barcio
