Dana Gordon Pariisissa – Uutta abstraktia maalausta New Yorkista

Dana Gordonin elegantti ja voimakas uusi tuotanto soi kauniisti hienostuneessa ympäristössään Pariisin Galerie Metanoiassa, Beaubourgin kaupunginosassa rue Quincampoix'lla. ”Lucky Paris” on taidekriitikko sekä Artcritical.comin toimittaja ja julkaisija David Cohenin vastaus tämän näyttelyn videoon.

New Yorkin taidekentän veteraani Gordon on tuottanut tässä teoskokonaisuudessa sen, mitä voidaan pitää tiivistettynä yhteenvetona hänen vuosikymmenten tutkimuksistaan puhtaan viivan, värin ja muodon ilmaisullisesta potentiaalista sekä niiden vuorovaikutuksesta. Toisin sanoen kyseessä on hänen tiivistelmänsä abstraktista maalaustaiteesta. On selvää, että nämä maalaukset osoittavat, ettei abstrakti maalaustaide eikä ”modernismi” ole aikakauden tyylisuunta, ja että taiteen abstraktio juontuu kaikista historiallisista taidemuodoista mutta myös muodostaa niiden perustan.

Uransa eräässä vaiheessa, 1970-luvun puolivälissä, Gordon päätti aloittaa alusta ja tutkia tarkoituksellisesti merkin tekemisen ja viivan mahdollisuuksia niiden perustavimmista lähtökohdista. Pian kävi selväksi, että myös jokaista kangasta ympäröivä värimuodon kenttä oli otettava huomioon. Puhtaan rakenteen ja rajoittamattoman ilmaisun välinen tasapaino on hänen pitkän tuotantonsa aikana saanut monia ilmenemismuotoja.

Dana Gordon – On the Uptake. 2018. Akryyli kankaalle. 150x120 cm. © Dana Gordon

Pariisin näyttelyssä (28. syyskuuta asti) Gordonin maalaukset on kaikki jaettu pystysuunnassa kahteen yhtä suureen värialueeseen. Osa maalauksista on mittasuhteiltaan vaakasuuntaisia, osa pystysuuntaisia – yksinkertainen ero, jota Gordon käyttää sekä räikeänä että hienovaraisena ja joka tuottaa monimutkaisia havaintovaikutuksia. Tämän jälkeen Gordon piirtää kummankin värialueen päälle monimutkaisen, näennäisen vapaan mutta tarkoin harkitun viivaston. Toisella puolella on yksi viivakuvio ja toisella toinen. Sivut liittyvät kuitenkin hienovaraisesti toisiinsa paitsi viivojen piirtotavan myös selkeän värien leikittelyn kautta. Sekä viivassa että värissä on näissä teoksissa vahva isku, ikään kuin Pollock olisi yhdistynyt niissä Rothkoon. Nämä teokset tuntuvatkin väittävän, että viimeinen suuri taide syntyi heidän sukupolvensa aikana. Ne torjuvat varmasti kaiken kirjallisen lisäyksen taiteeseen sekä viime vuosikymmeninä suositun käsitteellisen pelkistämisen. Mutta Gordonin juuret ulottuvat kaiken inhimillisen taiteen historiaan. Kun häneltä kysytään hänen suosikkitaiteilijoitaan, hän todennäköisesti mainitsee ensimmäisenä Giotton. Gordon ei myöskään nojaa vain länsimaiseen perinteeseen, kuten klassisen kiinalaisen zen-maalauksen vaikutuksen voi helposti nähdä hänen viivansa rohkeassa virtauksessa. ”Haluan viivan ilmaisevan mahdollisimman paljon sisältöä ja tunnetta mahdollisimman tehokkaasti”, hän on sanonut.

Gordonin tuotanto vihjaa, ettei abstrakti ekspressionismi itsessäänkään ole aikakauden tyylisuunta, vaan ilmaus siitä, että maalaaminen tasaiselle suorakulmaiselle kankaalle vakiintui vuosisatojen kuluessa ennen kaikkea siksi, että se mahdollisti puhtaasti visuaalisen ilmaisun voimakkaimman ja syvimmän universaalin vaikutuksen. Gordon kuuluu taiteilijoihin, jotka ovat erityisesti New Yorkissa ylläpitäneet tätä lähestymistapaa monien vuosien ajan ja jotka sekä muodostavat perustan kaupungin ja nykyään myös muiden paikkojen abstraktin maalaustaiteen viimeaikaiselle kukoistukselle että osallistuvat siihen.

Ideelart iloitsee voidessaan todeta, että Dana Gordon on yksi edustamistamme taiteilijoista.

Esittelykuva: Dana Gordon – Unknown Unknowns. 2018. Akryyli kankaalle. 120x150 cm. © Dana Gordon