Voiko abstrakti taide muuttaa ajattelutapojamme? Kyllä! Uusi tutkimus löytää.

Uusi abstraktin taiteen tutkimus väittää, että ihmisen aivot käsittelevät abstraktia taidetta ja figuuritaidetta eri tavoin. Tutkimusta johti neljä tutkijaa Columbian yliopistosta New Yorkissa. Osallistujille näytettiin kuvia 21 eri maalauksesta neljältä taiteilijalta, joista osa on figuuritaidetta, osa osittain abstraktia ja osa täysin abstraktia. Osallistujilta kysyttiin sitten, että he toimisivat kuraattoreina ja sijoittaisivat jokaisen maalauksen näyttelyihin, jotka joko pidetään huomenna tai vuoden kuluttua, gallerioihin, jotka sijaitsevat joko kulman takana tai kaukaisessa maantieteellisessä alueessa. Tutkimuksen perusteena oli jotain, jota kutsutaan konstruktiotason teoriaksi, oletus, että mitä kauempana jokin on, joko tilassa tai ajassa, sitä abstraktimmin ihmiset yleensä ajattelevat siitä. Tutkimuksen tulokset julkaistiin raportissa, jonka otsikko on "Objektiivinen arvio katsojan reaktiosta abstraktiin ja figuuritaiteeseen perustuen konstruktiotason teoriaan", tieteellisessä lehdessä The Proceedings of the National Academy of Sciences in the United States of America. Jos raporttiin on uskominen, se päättäisi pitkään jatkuneen keskustelun taidemaailmassa esteettisten erottelujen, kuten abstrakti, konkreettinen, realistinen tai figuurinen, pätevyydestä, jotka joidenkin mielestä ovat mielivaltaisia ja satunnaisia. Kuitenkin, niin viehättävää kuin onkin ajatella, että tiede pystyy mittaamaan ihmisen reaktiota esteettisiin ilmiöihin, minä ainakin pysyn skeptikkona. Itse asiassa, mielestäni on syytä päätellä, että tämän erityisen tutkimuksen tuloksia ei pitäisi pitää lainkaan uskottavina, ja esteettisen erottelun ja luokittelun kysymys pysyy yhtä ratkaisemattomana kuin ennenkin.

Kysymys edustuksesta

Sen sijaan, että käyttäisimme ilmaisua kuvataiteet, kuten tämän tutkimuksen toteuttaneet tutkijat tekivät, entä jos käyttäisimme ilmaisua esittävät taiteet? Nämä kaksi tarkoittavat periaatteessa samaa: taidetta, joka tarjoaa katsojille tunnistettavan kuvan yleisesti hyväksytystä todellisuudesta. Kuitenkin sana esittävät tuo lisäedun kiinnittää huomiota siihen, mitä pidän tämän erityisen tutkimuksen perustavana ongelmana: edustavuuskysymykseen liittyen sekä valittuihin taiteilijoihin että tutkijoiden käyttämiin osallistujiiin. Tutkimukseen valittujen neljän taiteilijan teokset—Chuck Close, Piet Mondrian, Mark Rothko ja Clyfford Still—ovat (tai olivat) kaikki valkoisia miehiä. Yksittäiset teokset valittiin institutionaalisista kokoelmista, jotka itsessään on koottu puolueellisen, patriarkaalisen järjestelmän mukaan, joka on hyvin dokumentoitu ja joka on sulkenut ulkopuolelle naiset, vähemmistökansat, vammaiset ihmiset, uskonnolliset vähemmistöt ja muut marginaaliset taiteilijat.

Mitä tulee siihen, keitä tämän tutkimuksen osallistujat olivat, tutkijoiden mukaan 21 maalausta näytettiin 840 Amazon Mechanical Turk -työntekijälle, eli Turkerille—keikkatyöntekijöille, joita hallinnoi Amazonin ylläpitämä joukkorahoituspalvelu. Turkerit ovat itsenäisiä urakoitsijoita, jotka ansaitsevat keskimäärin noin 2 dollaria tunnissa. Arviolta puolet heistä sijaitsee Yhdysvalloissa, kun taas 35 prosenttia on Intiassa. Alan tiedot viittaavat siihen, että Yhdysvalloissa toimivat Turkerit ovat pääasiassa naisia ja valkoisia. Turkerit voivat olla yksityishenkilöitä tai he voivat olla osa klikkifarmia. Jättämättä huomiotta kysymystä siitä, miksi Columbian yliopisto ulkoistaa tieteelliset tutkimuksensa palvelulle, joka tunnetaan epätoivoisten työntekijöiden hyväksikäytöstä, pääkysymykseni on, pitäisikö meidän perustaa ymmärryksemme siitä, miten ihmiset reagoivat abstraktiin taiteeseen, tutkimuksen tuloksiin, joka on tehty taloudellisesti hyväksikäytettyjen vastaajien avulla, jotka eivät muistuta edustavaa otosta nykyaikaisesta ihmiskunnasta, ja jotka arvioivat teoksia, jotka eivät ole edustavia koko taiteentekijäpopulaatiosta.

Frank Sinatra - Abstrakti Mondrianin jälkeen (1991). Kuva: Sotheby’s.

Opettaminen kokeeseen

Toinen syy epäillä tämän tutkimuksen pätevyyttä on se, että ihmisten reaktio esteettisiin ilmiöihin on periaatteellisesti monimutkaisempaa kuin nämä tutkijat olettivat. Liian monet tekijät, muut kuin se, että näitä maalauksia pidetään abstrakteina tai figuuriivina, ovat voineet vaikuttaa siihen, miten osallistujat reagoivat teoksiin. Henkilökohtaiset ennakkoluulot ovat voineet helposti vaikuttaa, erityisesti ottaen huomioon, kuinka paljon taiteeseen ja taidekasvatukseen Turkerit, jotka osallistuivat tähän tutkimukseen, olivat päässeet käsiksi ennen osallistumistaan. Lisäksi konstruktiotason teoria on itsessään täynnä virheitä, hypoteeseja ja yleistyksiä. Se postuloidaan esimerkiksi, että kaikki ihmiset kokevat ajalliset, tilalliset ja sosiaaliset etäisyydet samalla tavalla, ja että kaikki ihmismielet kokevat kaukaiset tapahtumat epämääräisinä ja pian tapahtuvat tapahtumat konkreettisina. Kerro se ihmisille, jotka kaikki tunnemme, joilla on ateriat suunniteltu seuraavaksi kahdeksi kuukaudeksi, tai jotka varaavat lomajärjestelynsä vuotta etukäteen. Elämänkokemus on opettanut minulle, että jokainen ihminen lopulta kokee henkilökohtaisen suhteensa aikaan, tilaan ja yhteiskuntaan idiosynkraattisesti.

Voiko abstrakti taide muuttaa ajattelutapaamme? Tietenkin – olen todistanut sen tapahtuvan monia kertoja. Mutta voimmeko odottaa sen tapahtuvan aina? Emme – olen todistanut sen myös. Ehdotan mahdollisuutta, että kysymys siitä, miten ihmiset yleensä tai jokin tietty henkilö saattaisi reagoida abstraktiin tai figuuri-taiteeseen, ei ole vain tuntematon, vaan myös merkityksetön. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen. Jokainen taideteos on ainutlaatuinen. Se, mikä näyttää abstraktilta yhdelle katsojalle, voi olla täysin realistista toiselle. Samaan aikaan jotkut figuuri-taiteen katsojat näyttävät reagoivan vain teoksen muodollisiin näkökohtiin, kuten väreihin, muotoihin tai tekstuureihin. Arvioni siis "Objektiivinen arvio katsojan reaktiosta abstraktiin ja figuuri-taiteeseen perustuen konstruktiotason teoriaan" ei ole vain se, että se perustuu huonosti rakennettuun tutkimukseen, vaan että se myös ohittaa asian ytimen. Jos voisimme ennustaa, miten ihmisaivot reagoisivat taideteokseen, mikä olisi aivojen olemassaolon tarkoitus lainkaan?

Kaikki kuvat ovat vain havainnollistavia.
Kirjailija: Phillip Park